Taasko sillä Jennillä on uusi tarina? KYLLÄ VAIN :D Tämä siis tosiaan perustuu Oliver ja kumppanit-nimiseen Disney-klassikkoon. Pidemmittä puheitta, päästän teidät prologin pariin!
***
Storybrook Countyn kaupunki oli kuumimmillaan näinä kesäkuun viimeisinä päivinä. Hiki valui ihmisten otsilla ja kaupungin uimaranta kuhisi ihmisiä. Vettä roiskutettiin enemmän, kuin minään muuna kuukautena. Ihmisillä oli ainakin hauskaa, se oli varmaa.Storybrook Countyn orpokodissakin oli kuhina päällä, tuulettimet olivat päällä kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa, mutta kuumuus häiritsikin vain orpokodin hoitajia - lapset leikkivät iloisesti takapihalla.
Keinussa keinui Oliver Gatsby, joka oli hylätty tuntemattomasta syystä tuntemattoman naisen toimesta orpokodin portaille vauvana. Oliverissa ei ollut mitään suurempaa vikaa - iloinen, leikkisä ja rauhallinen lapsi hän oli, ei koskaan kiukutellut orpokodin hoitajille.
Ajoittain Oliver kyllä mietti yrittäessään nukkua, miksi hänet oltiin hylätty? Miksi hän ei kelvannut vanhemmilleen? Miksi he päätyivät ratkaisuun, että Oliver hylättäisiin orpokodin portaille?
Hän olisi halunnut saattaa toiveensa tähdille, jotta saisi nähdä vanhempansa edes kerran - unessaan tai kadulla - jossain. Mutta hän tiesi, ettei se tulisi koskaan tapahtumaan.
Päivät Oliverilla menivät yleensä kirjoja lukiessa - Oliver rakasti kirjoja. Varsinkin romaaneja, paksuja ja pitkiä romaaneja. Hän sai niistä voimaa omaan elämäänsä - sekä myös ystävästään Jackista, joka asui myös orpokodissa.
Eräänä päivänä istuessaan sohvalla Jack vieressään, Jack alkoi puhua hänelle muiden nuorten poismuutosta.
"Tiesitkö, että Samuel ja Tyson muuttavat huomenna pois? He kuulemma saivat kodin Sunset Valleysta, onnenpekat", Jack sanoi ja naurahti. "Tosin, ei minunkaan poismuuttamiseeni ole enää kauaa", hän jatkoi, Oliver hätkähti hieman.
"Miten niin?", poika kysyi vilkaisten ystäväänsä.
"Etkö ole kuullut? Muutan Appaloosa Plainsiin kahden viikon päästä Lillianin kanssa, uuteen kotiin", Jack sanoi ja Oliver värähti. Appaloosa Plains oli yli tuhannen kilometrin päässä. "Oletko sinä saanut jo kodin?" Jack kysyi ja Oliver vilkaisi häntä uudestaan.
"En", hän sanoi pettyneesti, yrittäen pitää katseen kirjassa.
"Aijaa, kun kuulemma Sandra ja Laurakin muuttavat pois muutaman päivän päästä, he saivat kodin Bridgeportista. Luulin, että olet myös saanut kodin - esimerkiksi sieltä Riverviewistä. Olet semmoinen maajussi että se olisi juuri oikea paikka sinulle..."
"Lopeta!", punatukkainen poika huusi ja paukautti kirjan kiinni.
"Mikä tuli?" Jack kysyi pelästyneenä.
"Olet ainoa ystäväni, en haluaisi menettää sinua", Oliver sanoi hitaasti hieman itkua äänessään.
"Niin, mutta mehän voidaan kirjoitella! Ja soitella. Ja isompina voidaan tavatakin." Jack sanoi rauhoitellen, ravisti ystäväänsä olkapäästä ja sanoi kaiken järjestyvän.
Samana iltana Oliver kysyi hoitajalta asian laidan, koska pääsisi muuttamaan ja miten suuri todennäköisyys hänellä olisi tulla adoptoiduksi yksinään."Mitä sinä tuollaisia kyselet?" hoitaja kysyi nauraen.
"Jack muuttaa", Oliver sanoi hieman surullisena.
"Niin, aivan... olen pahoillani, ystävyyssuhteenne on niin ainutlaatuinen. Mutta voittehan te kirjoitella ja soitella.", hoitaja sanoi ja jatkoi "Pääset muuttamaan omillesi 18-vuotiaana, mutta sinulla on kyllä hyvät mahdollisuudet tulla adoptoiduksi ennen sitä. Sinun pitää vain malttaa odottaa. Kyllä joku sinut hakee tässä muutaman kuukauden sisään."
"Ehkä kaikki tosiaan järjestyy", Oliver sanoi ja hymyili hieman. Kaikki kyllä järjestyisi, hän uskoi siihen itsekin.
Seuraavan yön hän nukkui levollisesti, vaikka jokainen nukuttu yö lähenikin Jackin poismuuttoa.
Samuel ja Tyson. Oliver näki, kuinka he katsoivat autotielle, odottaen ottovanhempiensa auton tulevan. He näyttivät innostuneilta, eivät ollenkaan jännittyneiltä.
Oliver katsoi itseään hetken peilistä, miettien jotain sekavaa päässään. Hän kääntyi hetken päästä takaisin ikkunaan, kun kuuli auton moottorin käynnistyvän.
Auto oli poissa, ulkona oli vain hitaasti muodostuvia vesilammikoita.
Sandra ja Laura, siskokset halasivat tien vieressä. Hekin olivat niin onnellisia päästessään uuteen kotiin.
Auto kävi, ja niin hekin olivat poissa.Jack ja Lillian. He juttelivat ja nauroivat odottaessaan tulevia vanhempiaan, vesisade ei näyttänyt haittaavan yhtään. Hän olisi halunnut mennä vielä kerran mennä sanomaan heipat Jackille, muttei kehdannut - hän oli ollut Jackin kanssa ihan liikaa aamulla - katsonut aamun televisio-ohjelmat yhdessä, nauranut ja ottanut kaiken irti niistä hetkistä.
Siinä ne vanhemmat tulivat, Naisella oli pitkät, mustat hiukset ja miehellä olkapäille ulottuvat, blondit hiukset ja vähän partaa. He halasivat Jackia ja Lilliania ja ohjasivat heidät autoon. Ylihoitaja Sarah tuli vielä katsomaan kaiken olevan okei, Lillianin ja Jackin uudet vanhemmat allekirjoittivat muutaman lapun ja sitten Sarah hymyili, vilkutti ja antoi heidän mennä autoon.
Sitten he huristivat pois, kohti Appaloosa Plainsia.
***
VUOSI MYÖHEMMIN
*OLIVER*
"Tiedäthän Oliver, et voi istua täällä koko päivää. Mene vaikka leikkimään ulos!" hoitaja Christa kehotti.
"Mmmh", ynähdin ja Christa pisti kätensä kovempaan puuskaan.
"Olet ollut tuollainen siitä lähtien, kun Jack lähti. Saat pian uusia ystäviä, jos vain viitsisit tulla tutustumaan uusiin lapsiin", Christa sanoi ja ynähdin taas jotain epämääräistä. "Tule edes leikkimään ulos! Meillä on uimapatjoja ja trampoliini hankittuna..."
"Ei se ole sen arvoista, jos Jack ei ole täällä", ärähdin ja Christa huokaisi.
"Ole sitten tuollainen, mutta tiedä ettei tuo tee hyvää vaikutusta muihin lapsiinkaan."
En minä sitä, en vain jaksa juuri nyt sitä rumbaa. Päässäni sitä paitsi jo hautui ratkaisu tälle kaikelle - vaikka olisihan siinä omat vaaransa mutta... ainakin minä pääsisin pois täältä. Ei tarvitsisi odottaa vanhempia - jotka eivät koskaan tulisi.
Joten minä lähdin pois. Enkä enää koskaan palaisi.
***
Mitäs tykkäsitte?
Musta tuntuu niiiiiin erilaiselta kirjoittaa tämmöistä! Saatte muuten linkittää mulle simstarinablogejanne niin lisään ne tuonne linkkilistaan (sillä ehdolla, että linkkaat mut takaisin), simsblogit linkitän mielelläni simsblogiin. Ja aaaaa, mä en malta odottaa seuraavaa osaa, kun siinä on niin paljon kaikkea mitä haluan päästä toteuttamaan :D
Mutta joo, saa tosiaan sanoa mitä tykkäsitte ja niin päin pois. :)